lauantai 3. toukokuuta 2014

Kotiläksynä jälleen panssariketju


Tämä tehtävä tuli jo tuossa viime merkinnän paikkeilla, mutta nyt vasta sain tämän linjoille. Tavoitteena oli tehdä ruudun täydeltä panssariketjua ja leikkiä valotusten, tekstuurien ja muiden speksien kanssa niin, että renderöityä kuvaa voisi käyttää vaikka työpöydän taustakuvana.
 
No, mallinnettuani Rhinolla Perspective-ikkunaan panssariketjua vieri viereen kauniille puualustalle, koneeni alkoi protestoimaan. Koin myös hieman vaikeuksia tuottaa värillistä renderöityä kuvaa, tulokseksi sain vain mustaa ruutua. Toisella yrityksellä sain tulokseksi säälittävän näköistä pikselimössöä, joka ei tehnyt aikaisemmin ruudulla olleelle luomukselleni oikeutta lainkaan.

Tässä vaiheessa ymmärsin, että oli parasta tallentaa koko projekti pikimmiten ennen kuin koko käyttöjärjestelmä kaatuisi tai muuta vastaavaa. Suljin Rhinon, käynnistin koneen uudestaan ja ryhdyin puhdistus- ja eheyttämistoimiin. Näiden jälkeen renderöinti onnistui jo paremmin, mutta kuten kuvasta näkyy, ketjut ovat epäsäännöllisen muotoisia keskenään, vaikka käytin samoja ketjunpätkiä. Kuvassa ilmenee myös joidenkin lenkkien reunassa näkyvät "piikit", jotka sietäisi viilata pois. Ennen renderöintiä näitä piikkejä ei näkynyt. 

Joka tapauksessa, hyvät uutiset ovat että muistan vielä kutakuinkin panssariketjun mallintamisen. Huonot uutiset ovatkin sitten tuossa ylhäällä.

Muut hyvät uutiset: lukuvuosi alkaa olla finaalissa, töitä riittää pajalla sekä koulun että omien projektien puolesta ja kevät on vihdoin täällä! Muut huonot uutiset: koulutyöt ovat PAHASTI jäljessä. Tästä saa kiittää sekä omaa saamattomuutta, että flunssaa, jonka sairastin viime viikolla ja jonka jälkiä köhin aamuisin vieläkin keuhkoistani ulos. Joo, TMI....

Mutta se siitä, kirjoittelen jälleen kun olosuhteet ovat suotuisat. Se on moro!

torstai 3. huhtikuuta 2014

Ja vielä toinen panssariketju

Tällä kertaa meriteemainen ketju.


Panssariketjua Rhinolla

Tai ainakin jotain sen tapaista.


Nyt alkaa pitkästä aikaa Rhinon kanssa työskentely. Tästä se lähtee. Saas nähdä mitä luomuksia tänne tulee lukukauden lopussa!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Sormuksia kerrakseen ja vähän muutakin


Nonni! Oli vuoden ensimmäisten arvosanojen aika. Arvioitavana olivat siis kuvan sormukset. Tuloksia en tänne blogiin laita, mutta sanotaanko niin että tiesin kutakuinkin mitä sieltä tulee. Ontto kantasormus oli sangen jännä työ itsessään (palapelimaisuutensa takia), mutta koska ajattelen liian vaikeasti, tein virheitä monessa asiassa ja tuhlasin materiaalia ja aikaa. Kruunusormus taas ei ole protokollan mukainen sitten lainkaan, mutta tein sen ja selvisin elossa. :D Itseruoskinta sikseen..

Aika on taas kulunut siivillä. Oon räpeltänyt kotelolukon kanssa jo viikkoja. Ohjurin valmistus tuottaa vaikeuksia, grrr... No, mutta onneks mä lopetin tänään hyvän sään aikana ja olen samassa pisteessä kuin aamulla. Materiaalia vaan kuluu kun säheltää. Kohta taitaa olla taas aika sulatella pakin pohjalta löytyviä palasia...

Toin muuten yhtenä päivänä jänön (ensimmäisen soveltavan riipukseni) kotiin ja mietin, laitanko sen ketjuun vai nauhaan vai mitä. Aloin penkoa korutyöpakkiani, jonka sain lahjaksi entisestä työharjoittelupaikasta. Entinen pomoni oli laittanut mukaan kaikenlaisia korutarvikkeita, mitä ei itse enää tarvinnut ja mukana oli mm. hopeoitu panta. Mietin, että se voisi sopia jänisriipukseen hyvin yksinkertaisuutensa puolesta. Paremman puutteessa rupesin myös korumalliksi, joten tässä teille kuva skarpista sepästä (not) ja sen työstä.


Hahaa, en nyt mene takuuseen että tuo panta olisi optimaalisin ratkaisu jänölle. Jotenkin hassu yhdistelmä - kaksi elliptistä kappaletta. Mutta menköön nyt toistaiseksi, kunnes keksin jotain parempaa. Mitä se sitten onkaan, sen tietää sitten kun sen näkee.

PS. Vielä pieni kommentti kruunuistutuksesta, ei se ollutkaan niin jännittävää kuin ajattelin! Varovasti vasaralla nakuttelin kynnet kiveä vasten niin hyvin kuin vain osasin. Aina välillä hieroin sormusta omaa paitaa vasten, varmistaen että kynnet ovat tarpeeksi alhaalla. Kun kynsiin ei tartu vaatteiden kuituja, tietää, että istutus alkaa olla valmis. (Kannatti lukea tätä kirjaa!)

perjantai 17. tammikuuta 2014

Tiikerikuningas

Kruunuistukka sopii tähänkin tarkoitukseen varsin mainiosti.

Joululoma tuli ja meni ja viime viikolla alkoi kevätlukukausi! Aikamoista. Saimme ohjeistuksen kotelolukon valmistukseen ja ryhdyin heti tuumasta sulatukseen. Pakissa odotti ketjua varten varattu materiaali, jota oon sulatellut pariin otteeseen kehnolla menestyksellä. Se lähti nyt sitten kuitenkin kotelolukon materiaaliksi ja tarkoituksena oli tehdä levyä. Sulatus sujui jälleen kehnosti, mutta tuli sieltä konevalssista jotakin levyn tapaista ulos.

 On kiva, että meillä on useampia töitä työn alla. Kuluneen viikon aikana oon työskennellyt myös kruunusormuksen parissa ja vielä 15. päivä istukka oli tiikerin päässä. Nyt se on kuitenkin kiinni sormuksessa. Vinossa, tietenkin, mutta koitan olla ajattelematta asiaa ja puskea eteenpäin. "Pikkuasioihin" takertuminen kun voi pahimmillaan johtaa siihen, että sormus sulaa kasaan.. Yhtä kaikki, nyt ovat lähes kaikki viime syksyn työt pintakäsittelyjä vailla. Kruunusormukseen pitäisi vielä istuttaa kivi, joka on tällä kertaa 9mm CZ. Jännittää, kun kyseessä on ihan uusi istutustekniikka.

Huhtikuun loppuun mennessä pitäisi myös olla valmiina soveltava rannekoru, johon saimme eilen ohjeistuksen. Ensimmäinen reaktioni oli: "Ahdistaa" ja vieruskaverini: "Jännää!" :D

No, mutta kyllä se siitä suttaantuu. On suttaantunut tähänkin mennessä :) Nyt viikonlopun viettoon ja äkkiä!

PS. "kyyhkysen veren punainen" on mun uusi lempivärini.